Missä muualla voi ihmistä vituttaa yhtä paljon kuin liikenteessä, etenkin jos liikkuu autolla? Ei missään. Jopa minä, sysipaska ja vaaratilanteille lähes umpisokea, kevyellä ja joskus vähän raskaammallakin kaasujalalla varustettu autoilija lämpenen niille jokapäiväisille sunnuntaisuhareille, mitä liikenteessä liikkuu. Kaikki varmsti ajattelevat samalla tavalla ja minunkin perässä köpöttelevät bemarikuskit jauhavat purkkaa ja vittusaatanaa tavallista nopeampaan tahtiin. Yleensäkin melkein jokainen meistä pitää itseään keskivertoa parempana kuskina ja se tunne vain voimistuu, kun edessä ajaa yli 70-vuotias mummo kauppakassillaan. Tämä terhakka vanhamuori ajaa tasan rajoitusten mukaan tai mielummin vähän alle, jarruttaa jok'ikisessä mutkassa, jarruvalo vilkkuu kuin diskovalot konsanaan, vilkkua ei käytetä koskaan ja valoistakin lähdetään liikkeelle vasta kun vihreä on palanut jo kolme sekuntia, nykivä liike vaihteita vaihtaessa ja satunnaiset leffarenkaat saavat epäuskoisen hymyn nousemaan paatuneimmankin kuskin kasvoille.

Näitä asioita vain rupesi miettimään, kun itse siirryin hiljattain aktiiviseksi autoilijaksi ja siitäkin huolimatta, että en pidä itseäni kummoisena kuskina, tuntuu kuin kaikki muut ajaisivat pitkin vittua ja koko ajan saa pelätä, tuleeko se helvetin siittämä äpärä kolmion takaa vai ei ja miettiä onko se kolmen tuuman paksuiset linssit omistava autoilija nähnyt minut? Vaihtoehtoisesti kirotaan ohituskaistalla, kun edessä ajava arjen sankari ajelee Fiatillaan hitaammin kuin viereisen kaistan matelija. Kai se vaan on hienoa ajaa sitä ohituskaistaa. No mutta todennäköisesti olen vain kokenut äärimmäisen huonoa tuuria ja joutunut ajelemaan niiden muutaman huonomman kuskin perässä, mitä maasta löytyy. Ja onhan se Fiat kuitenkin vuoden auto ja joskus jopa kahden.

Kokemuksesta tiedän, että tähän aiheeseen ei kannata alkaa erittelemään nais- ja mieskuskien eroja, mutta olen tottunut toistamaan virheitäni, joten mennään vaaralliselle alueelle. Myönnettävähän se kuitenkin on, että kaikki ovat yhtä paskoja kuskeja sukupuolesta riippumatta, syyt vain ovat eri. Nimittäin, jos mies tyrii liikenteessä enemmän tai vähemmän vakavasti, löytyy syy autosta. Nopea vilkaisu konepellin alle ja jopas jotakin, sieltähän se vika löytyi! Jokin hilavitkutin oli vituillaan ja aiheutti ikävän ajon kanttikiveen. Pari minuuttia mukatietävää puuhastelua, muutama miehekäs suomenkielinen kirosana, naama paskaisena autoon ja johan kulkee taas kauniisti. Ei se miehestä ole kiinni, vaan autosta. Naisilla sama ongelma löytyy paljon nopeammin. Naisen muniessa auton ratissa, löytyy syy tietenkin miehestä. Kuten aina, oli asia mikä tahansa niin syy on aina miehessä! On aivan sama, istuuko mies auton kyydissä vai onko tämä työmatkalla Namibiassa niin mies on syyllinen mikä syyllinen, mitäs mies lähti työmatkalle? Naiselle tuli paha mieli ja näinollen kolari johtui miehestä, istuimen säädötkin oli miehen jäljiltä huonot.

Autoilu ei sen ajoittaisesta nautinnollisuudestaan huolimatta mikään ongelmaton ja halpa harrastus, koska kuten kaikissa koneissa, myös autoissa on vikoja ja niiden korjauttaminen maksaa, ellei niitä osaa korjata itse. Monet ammattikoulun käyneet toverimme tekevät nämä hommat käden käänteessä, mutta me elämän muilla osa-alueilla sivistyneet ihmiset emme välttämättä osaa korjata yksinkertaisintakaan ongelmaa auton toiminnassa ja sehän se vasta kalliiksi tuleekin. Ylpeänä kuitenkin ilmoitan korjanneeni ystäväni autoa vaivanneen vian. Kaveri valitteli autosta kuuluvaa outoa kitisevää ja vinkuvaa ääntä. Lopulta poistin kaverin anopin takapenkiltä ja kitinä loppui. Pienillä teoilla saa ihmeitä aikaan tässäkin asiassa.

Yhteenvetona voisi heittää, että autoilu on hieno ja rentouttava harrastus, joka saa hermot kireälle ja ammoin sammuneen vittumaisen raivon heräämään. Kirosanat ja kansainväliset käsimerkit tulevat refleksimäisesti jokaisessa kiistanalaisessa tilanteessa, mutta siitäkin paskasta huolimatta autoilija saa nauttia pakokaasunkatkuisesta raikkaasta ilmasta. No on se silti ihan kivaa. Kaikkea kuulemma pitää yleensä verrata seksiin, mutta näitä kahta harrastusta on aika vaikea vertailla, joten sanotaan vain, että jos kerran hyvä seksi on sitä, että nainen ratsastaa illalla ylväänä kuin Mannerheim ja astelee aamulla kuin Ahtisaari, niin olkoon hyvä autoilu sitten sekä miehen että naisen kannalta sitä, että ilta-ajelun jälkeen nainen edes näkee aamunkoiton ja kävelee vielä aamulla.